Koneita ja kulttuuria
Monikulttuuriset yhteisöt ovat toisinaan tuottaneet suunnatonta
henkistä ja teknistä edistystä.
Koulussa valveilla olleet muistavat arabialaisen kulttuurin kulta-ajan,
jota kesti noin 500 vuotta vuoden 1000 molemmin puolin.
Aika oli tieteiden ja taiteiden suurta aikaa, jota ilman tietäisimme
hyvin vähän antiikin saavutuksista. Bagdad ja Cordoba olivat
huikean edistyksen airuita. Samalla huikean monikulttuurisia.
Toinen esimerkkini on Amerikan Yhdysvallat. Reilu 200 vuotta
teknistä edistystä. Sen synnytti Euroopan erilaiset kansanosat,
jotka eivät enää halunneet olla Euroopassa. Myöhemmin joukkoon
on liittynyt onnen- ja mammonanonkijoita kaikkialta maailmasta.
Kaikista heistä on tullut sekä amerikkalaisia että entisen maailmansa
ihmisiä. Monikulttuurisuutta sekä yhteisön että yksilön tasolla.
Yhdysvallat on myös tuottanut hienoa taidetta, vaikka tietenkin
ainoa oikea länsimainen taide tulee Euroopasta. Ainakin
eurooppalaisten mielestä.
Mitä se eurooppalaisuus sitten onkaan.
Sotia ja alistusta
Toisaalta monikulttuurisuus on synnyttänyt hirveitä sotia ja syvää kärsimystä.
Tuoreessa muistissa ovat Ruandan ja Jugoslavian sisällissodat.
Vähän vanhempia hirvityksiä löytyy Intian jakamisesta tai
juutalaisten joukkotuhosta.
Antiikin Kreikassa monikulttuurisuus toteutui siten, että oman kaupunkivaltion
asukkaat olivat erittäin tasa-arvoisia. Muut saivat kunnian palvella orjina. Tällaisen
monikulttuurisuuden ovat ilmeisesti tunteneet kaikki sivistyskansat. Tai siis
sivistysmonarkiat ja -diktatuurit. Sivistyskansan ideahan syntyi vasta 1800-luvulla,
kun keksittiin kansan käsite.
Odotan yhä toiveikkaana, että näkisin ennen kuolemaani maailman
ensimmäisen sivistyskansan.
Monikulttuurisuuden historiaa Suomessa
Suomalaiset saivat monikulttuurisuuskonfliktin aikaiseksi ihan oman
kansansa kesken. Siihen riitti, että jotkut olivat vähän enemmän myötämielisiä
syntyvää Neuvostoliittoa kohtaan. Naapurikylän miehiäkin on aina saanut käydä
lyömässä turpiin, ainakin vähäsen.
Meiilä on siis vanhastaan osattu vastustaa monikulttuurisuutta. Eikä siihen
ole mitään maahanmuuttajia tarvittu. Vastustimme 60-luvulla ikiajat Lapissa
asuineita saamelaisia, mutta emme aivan onnistuneet pakkosulauttamaan
heitä. Romanitkin sulauttaisimme, mutta jotenkin he ovat onnistuneet välttämään
sitä. Johtunee siitä, että he ovat onnistuneet välttämään myös tasa-arvoiset
mahdollisuudet koulutukseen, asumiseen ja työntekoon.
Ruotsinkieliset ovat olleet aina hankala asia. Hankalaa siinä on ollut se, että
he ovat syntyneet Suomessa ja katsovat olevansa suomalaisia. Erityisen hankalaa
on ollut se, että he eivät ole valtaväestöä köyhempiä. Onneksi nykyään on internet!
Voimme vihdoin huudella puskasta että vitun homopaskaruottalainen.
Kulta-aika vai keskitysleirit?
Olisi hyvä aika päättää, minkälaisen monikulttuurisuuden me haluamme.
Meidän nykyinen monikulttuurisuutemme savolaisineen ja turkulaisineen
muuttuu toisenlaiseksi.
Kyse on siitä, haluammeko kulta-ajan vai sotaa ja hirveyksiä.
Eivät kulta-ajatkaan ole olleet idyllejä. Orjien pito on ollut tavallista
kaikkialla. Aina jokin osa yhteisöstä on ollut tasa-arvoisempi kuin muut.
Arabit antoivat kulta-aikanaan iihmisten harrastaa rauhassa omaa uskontoaan
hallitsemillaan alueilla. Vastineeksi he keräsivät heiltä enemmän veroja.
Uskon lujuus hävisi usein veron kovuudelle, käännynnäisiä riitti.
Yhdysvalloissa orjuus oli pitkään sallittua ja vielä viitisenkymmentä vuotta
sitten mustilla ei ollut tasa-arvoista asemaa edes periaatteessa.
Huono otsikko
Eikö lukijaa ole vaivannut otsikko? Se nimittäin on typerä.
Kukaan ei tiedä, mitä tarkoittaa monikulttuurisuus.
Siksi monikulttuurisuudesta on niin helppo antaa kommentteja.
Toiselle se on sotatila, missä vihamieliset kansat taistelevat vallasta
aina valmiina työntämään toiset mereen tai ainakin takaisin rajan taakse.
Toiselle se on kuva vanhasta koulukirjasta, missä valkoiset ja mustat
lapset leikkivät nauraen keskenään. Mukaan on mahdutettu myös
vinosilmäinen kiinalainen hassu hattu päässään sekä intiaaninappula
nuolineen ja sotamaalauksineen.
Sanoin, että on helppo antaa kommentteja. Tarkoitan juuri sitä.
Keskustelua varten pitäisi tietää, mistä puhutaan. Sitä on toistaiseksi
liian vähän.
Edistyksestä puhutaan aivan yhtä ahkerasti ja huonosti. Tänään sen
nimi on talouskasvu.
